In Search of Military Translation Cultures

Translation and Interpreting in World War II in Finland

SUOMEKSI

Sodankäynnin tuntemattomat käännöskulttuurit on tutkimushanke, jossa perehdytään talvi- ja jatkosodan aikaiseen sotilaalliseen käännös- ja tulkkaustoimintaan. Tutkimus toteutetaan Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa, ja sen rahoittaa Suomen Akatemia.

Tutkimuksen kohteena ovat sekä kääntäminen ja tulkkaus toimintana että kääntäjät ja tulkit toimijoina. Yleisemmällä tasolla hankkeessa perehdytään myös sotilaiden ja erityisesti sotilasjohdon kielitaitoon käännös- ja tulkkaustarvetta taustoittavana seikkana. Saksan kielen vahva asema sota-ajan Suomessa on yleisesti tunnettu asia, mutta vähemmän on tutkittu sitä, missä määrin Suomen sotavoimissa hallittiin vihollisen kieltä, ennen muuta venäjää. Kiinnostavaa on myös kysyä, millä tavoin Suomeen tai yleisemmin Pohjoismaihin lähetettyjä saksalaisjoukkoja perehdytettiin suomen kieleen ja suomalaiseen kulttuuriin.

Hankkeen lähtökohtana on näkemys, että kielitaito, kääntäminen ja tulkkaus ovat merkittävässä roolissa sotilaallisissa kohtaamisissa vihollisen tai aseveljen kanssa ja että sota on mitä suurimmassa määrin myös kielellistä viestintää: Sota julistetaan ja siitä tiedotetaan muille kansoille, rauhan edellytyksistä sovitaan, sotilaallisista toimista neuvotellaan päämajoissa (esim. tiedustelutietojen perusteella), huollon ja logistiikan ongelmia ratkaistaan paikallisten asukkaiden kanssa, ja sotavankeja kuulustellaan rintamalinjoilla, linjojen takana tai vankileireillä. Näihin viestintätilanteisiin kehittyy kääntämisen ja tulkkauksen käytäntöjä, joita tässä projektissa kuvataan “käännöskulttuureina”. Erich Prunčin vuonna 1997 esittelemä käsite (saksaksi Translationskultur) pyrkii kuvaamaan kaikkia niitä sosiaalisesti jäsentyneitä normeja, konventioita, odotuksia ja arvoja, jotka määrittävät käännös- ja tulkkaustoimintaa tietyssä yhteisössä tai instituutiossa.

Joensuun tutkimusprojektissa käsitteellä hahmotetaan sekä sotilaallisen käännös- ja tulkkaustoiminnan virallista viitekehystä että rintamalla, Päämajassa tai Kolmannen valtakunnan mukana Pohjois-Suomessa toimineiden kääntäjien ja tulkkien omia tavoitteita ja näkemyksiä. Kääntäjien ja tulkkien kriisi- ja sota-ajan toiminta voidaan näin ollen jäsentää ainakin kahdelle tasolle: Toisaalla on ns. julkinen ja virallinen ulottuvuus, jossa kansainväliset sodankäyntiin liittyvät sopimukset, kansalliset lait sekä viranomaistoiminta, erityisesti siis sotilasviranomaiset ml. poliittinen sodanjohto määrittävät toiminnan yleiset puitteet ja tavoitteet sekä toimintaan liittyvät odotukset. Tämän rinnalla kulkevat ns. arkikokemukset, kääntämisen ja tulkkauksen etulinjan käytännöt, jotka joko sopivat toiminnan viralliseen viitekehykseen tai asettuvat tahattomasti (olosuhteiden pakosta) tai tarkoituksellisesti (olosuhteiden yllyttämänä) sen ulkopuolelle. Tutkimuksessa analysoidaan myös tulkkien etnisiä taustoja, koulutusta sekä taloudellista ja sosiaalista statusta, erityisesti tulkin asemaan sotilaallisissa hierarkioissa.

Sotilaallisten käännöskulttuurien kuvauksessa tukeudutaan erityisesti kirjallisiin lähteisiin. Sotaromaaneja analysoidaan käännös- ja tulkkaustilanteiden fiktiivisinä representaatioina. Yhdessä elämänkertakirjallisuudesta ja akateemisesta historiantutkimuksesta kerättyjen viittausten kanssa ne avaavat polkuja hypoteeseihin sekä käännöskulttuurien sisällöistä että kääntäjien ja tulkkien identiteeteistä. Keskeisin tutkimusaineisto on kuitenkin Suomen, Saksan ja Venäjän kansallis- ja sota-arkistoissa. Lisäinformaatiota odotetaan haastatteluista, joissa tulkkaustilanteita kokeneet tai tulkkeina tai kääntäjinä toimineet sotaveteraanit kertovat omista kokemuksistaan (”oral history”), ja otamme mielellämme vastaan vihjeitä henkilöistä, jotka ovat halukkaita ja kykeneviä kertomaan kokemuksistaan.

Viime aikoina kiinnostuksen kohteeksi ovat nousseet myös valokuvat yhtenä tärkeänä aineistona. Olemme mukana kansainvälisessä, Michaela Wolfin (Universität Graz) ja Anxo Fernando Ocampon (Universidade de Vigo) vetämässä hankkeessa Framing the Interpreter, jossa pyritään hahmottamaan juuri valokuvien kautta tulkkien toimintaa kriisi- ja konfliktitilanteissa (esim. kolonialismi, sota). Yleiset tutkimuskysymykset liittyvät tulkin ja tulkkauksen representoitumiseen sekä tulkin rooliin henkilönä konfliktitilanteiden valokuvissa. Lisäksi tutkitaan kuvien yhteydessä käytettäviä tekstejä ja niiden tapaa sijoittaa tulkki tietyn sosiaaliseen ja kulttuuriseen rakenteeseen. Muita kysymyksiä ovat muun muassa:  Miksi tulkki ylipäätään esiintyy kuvassa? Onko tulkki kuvan varsinainen motiivi, vai mukana sivuroolissa? Miten hän esiintyy siinä? Millaisesta kuvakokonaisuudesta yksittäinen kuva on peräisin?

Olemmekin hyvin kiinnostuneita kaikista talvi- tai jatkosodan aikaisista kuvista, joissa tulkki on tai hänen voi olettaa olevan läsnä.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: